Tämän laiskan ryijyn olen kutonut esikoista odottaessani v. 1993. Nimeksi sille tuli "Pieni polku".

Sen jälkeen en paljoa ole kutonutkaan. Muutaman maton ja pari poppanaa on tullut kudottua. Voisi joskus tätäkin harrastaa, mutta kun mihin ne kangaspuut laittaisi. Siippa ei aikonut autotallia luovuttaa puille...

Tänään yritin viedä esikoista posliininmaalaukseen. Mutta... eipäs siellä ketään ollut. Täytyy huomenna yrittää soittaa vetäjälle ja kysyä missä ja milloin posliininmaalaus on. Vähän tympäsi, kun tyhjää ajeltiin.

Nyt olen valmistellut ruokaa perheelle. Aamulla pitäisi taas nousta koneeseen ja lentää etelään kuin muuttolintu. Meinasin ristipiston pakata mukaan, jos näkisi hotellin valoissa sitä tehdä.

Tässä muuten eräs taulu seinältämme.

Näettekö mikä erikoisuus siihen sisältyy? Itse näen sen selvästi sekä tästä kuvasta että seinälläni, mutta kaikki eivät heti hahmota sitä. En tiedä sitten, näkyykö se tästä kuvasta selvästi.

Viikonloppu meni pyykkiä pestessä. Sitä kyllä riittää. Vähän paikkoja järjestellessä ja siivotessa. Ja myöskin ristipistotyötä tehdessä. Kyllä pistoilu taas pääsee vauhtiin.

Lauantaina lähdin sisältä pihalle ja kun laitoin ulko-ovea kiinni, levisi käsivarteeni armoton tuska. Mitään mikä sen olisi voinut aiheuttaa, ei näkynyt. Hetken kuluttua näkyi selvä pistojälki ja käsi vähän turposi. Ilmeisesti ampiainen ehti pistää. Jännä vaan, etten sitä lainkaan ehtinyt nähdä. Kyllä piti lapsia varoitella olemaan tarkkana, ettei pääse pistot yllättämään. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!