Ihanaa, taas viikonloppu edessä. Huomenna täytyy lähteä heti aamusta kaupunkiin. Täytyy hakea kuopuksen uudet silmälasit, poiketa Maskun huonekaluliikkeessä hakemassa muutama pöytälevy, jotka olemme tilanneet, käydä kaupassa... Mitähän muuta? Lista oli aika pitkä, kun äsken paperille listailin.

Klo 11.00 täytyy olla takaisin kotona, täällä on sovittu tapaaminen. Kun se on ohi, sitten käsityömessuille!

Esikoinen ja hänen kaverinsa lähtivät koululle discoon, siippa lähti viemään. Klo 23 täytyy olla sitten noutamassa.

Ensi viikko töitä ja sitten olisi kokonaiset 4 päivää vapaata. Mukavaa. Saa nähdä mitä sitä keksisi tekemistä. Tai oikeammin, mistä aloittaisi.

Käsitöitä ei ole taaskaan tehty. Nyt ajattelin vähän siivota ja kaivaa sen pienen ristipistotyön näkösälle ja pistellä muutaman pistonkin.

Jossain blogissa törmäsin mietteisiin kirkosta eroamiseen. Meillä tämä on myös ollut tapetilla. Siippa olisi halunnut erota jo aikapäiviä sitten, mutta minä olen ollut vastaan. Nyttemmin olen hiukan muuttanut kantaani. Itse en ole kirkossa kulkija, mutta kylläkin olen kirkkoa kunnioittanut ja halunnut kuulua kirkkooni ja seurakuntaan. Mutta mitä kirkko minulle antaa? Ei yhtään mitään. Rippikoulun olen käynyt, avioliittoon minut on vihitty ja lapset kastettu kirkon jäseniksi. Siinä kaikki. Kirkkoon voin mennä vaikken kuuluisikaan kirkon jäseneksi. Rukoilla voin tarpeen tullen vaikken kuulu kirkkoon. Kun kuolen, hautaan pääsen vaikken kuulu kirkkoon ja lisäksi samalla hintaa kuin kirkkoon kuuluessani. Kummi minusta tulee vielä kerran muutaman viikon kuluttua, mutta sen jälkeen tuskin enään kummiksi pyydetään. Ja kyllähän minä voin olla lapsen tukena vaikken kirkkoon kuuluisikaan. Mieluummin otan lapselleni tueksi henkilön joka on hänen tukenaan, silloin kun sitä tarvitaan, kuin se että otan kirkolle kelpaavan kummin, josta ei kuulu kasteen jälkeen mitään.

Itse asiassa olen aikonut, kunhan minulla on tarpeeksi aikaa, tehdä listan mieltäni askarruttavista kysymyksistä ja lähettää ne seurakuntaan. Katsotaan mitä sieltä vastataan ja teen päätökseni sen perusteella. Yksi asia mikä sai minut muuttamaan mieltäni kirkosta eroamiseen oli se, kun kuulin, että joulun alla seurakunnan työntekijöille oli maksettu bonuspalkkaa. Ja kuulemma kohta on tulossa toinen bonuskierros. Meidän maksamilla veroilla! Jotenkin en sitä voi hyväksyä.

Pohdinta jatkuu ja jossain vaiheessa olen kypsä tekemään päätöksen erotako kirkosta vai ei? Tällä hetkellä kuitenkin vaaka on kallistunut eroamisen puolelle. Tätä en olisi uskonut, jos joku olisi vuosi sitten minulle joku kertonut.  Näin maailma ja arvot muuttuvat ajan myötä.