Lauantaina lähdimme käymään kaupungilla ja paikallisessa rautakaupassa. Siellä havaitsimme yht'äkkiä tutun näköisiä ihmisiä. Kyllä, he olivat tuttava pariskunta, jonka kanssa noin 20 vuotta sitten olimme kuin paita ja peppu. Kuljimme suurin piirtein kaiken vapaa-aikamme porukassa. Sitten me muutimme pois Siipan lapsuuspitäjästä ja yhteyden pitomme on ollut vähäistä (vaikka välimatkaa ei ole kuin reilut 100 km). Aina sillon tällöin me olemme heillä vierailleet. Viimeksi keväällä hiihtoloman aikaan.

Saimme houkuteltua heidät kahville tänne kaupungin "laidalle". Siinähän vierähti sitten muutama tovi jutellessamme. Saa nähdä josko yhteydenpitoa saisi vähän tiivimmäksi. Heillä on ollut navetta täynnä mullikoita, mutta eläimet on nyt hävitetty, joten heilläkin on nyt vähän omaa aikaakin. Todella mukava yllätys kun törmäsimme heihin ja saimme istua sitten hetken saman pöydän ääressä.

Sen jälkeen tulivatkin naapurimme ja kummipoikamme kylään. He istuivat myös muutaman tovin. Kun he lähtivät, tulivatkin saunavieraat. Heidän kanssa saunottiin ja seurusteltiin. Vieraat lähtivät iltakymmenen paikkeilla. No, sen jälkeen meille kävi kutsu naapuriin. He olivat saaneet kummipoikamme ja ison veljen nukkumaan ja istuimme pihalla huvimajassa ja otimmepa muutamat hörpytkin. Kello kävi aamuyöllä neljää kun käveleskelimme kotiin laskemaan nukkuvat lapset ja itsekin nukkumaan.

Eli lauantaina ei saatu mitään aikaan, vaan keskityimme seurusteluun. Mukava joskus näinkin!

Sunnuntaina sitten kyllä aamulla väsytti. Meni alkupäivä punaiselle ristille. Eilen Siippa käytti sitten kuopusta ja keskimmäistä tanhussa. Itse olin esikoisen koululla vanhempainillassa. Siinä meni sitten eilinen. Tänään kuskasin esikoista posliinin maalaukseen. Nyt onnistuttiin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tytär tosin tuumasi "toivottavasti siellä ei nyt kaikki ole ihan mummoja?". No, ei siellä kyllä nuoria näkynyt... Saa nähdä mitä tyttö tuumaa siellä kulkea. Täytyy harkita pitääkö itse lähteä mukaan seuraksi, jos ei muuten viihdy. Tytär kyllä tykkää harrastuksesta, mutta varmaanhan siellä vähän orpo olo on. Itse en ole innostunut tästä harrastuksesta, mutta voisinhan ottaa vaikka ristipistotyöni mukaan ja tehdä sitä?

Huomenna olisi sitten kuopuksen hoidossa/eskarissa vanhempainilta. Täytyy kai sitten sielläkin käydä.

Kävin tänään myös hierottamassa sisareni luona hartiat ja niskan. Otin ja vetäisin itseni nurin tässä taannoin. Luulin, että mitään ei tullut siinä kaatumisessa, mutta olkapää siinä taisi ottaa itseensä. Ei vaivaa muutoin, mutta kun reippaasti kävelen niin silloin olka lonksuu ja on todella kipeä. Toivotaan, että hieronta auttaa. Torstaina menen vyöhyketerapeuttini luo ja hän saa myös ottaa olkani käsittelyyn. Iskiais vaiva hävisi niillä kahdella käynnillä vyöhyketerapiassa. Hyvä niin.

Mutta nyt lapsia peittelemään sänkyyn ja sen jälkeen jatkamaan Winter Beauty Princessiä!