Mistähän alkaisi?

No, esikoinen ja kuopus olivat hiihtolomalla Levillä. Menimme Siipan ja Kuopuksen kanssa perjantaina myös sinne ja viivyimme yön yli. Kuopuskin kävi laskettelemassa ja hyvinhän se käytti. Mun ois tehnyt myös mieli rinteeseen... Kyllä minäkin vielä tänä kevään käyn! Ei voi mitään. Tytöt (ja mekin) olivat tuttaviemme mökillä, heillä on kolme suurinpiirtein samanikäistä lasta kuin meilläkin. Tästä tuttavaperheestämme kuoli isä tammikuun lopulla. Saimme illalla lapset nukkumaan ja keskustelimme sitten niitä näitä illan mittaan. Puhuttavaa riitti. Sanomattakin selvää. Kamala tilanne kun Rakas ihminen viedään niin nopeasti siitä vierestä kulkemasta.

Lauantaina käytiin mäessä ja sitten kotiin kaupan kautta. Teimmekin kunnon ruokaostokset, sillä minulla on seuraava viikko Helsinki viikko. Paitsi ettei se sitten ollutkaan. Mutta, jokatapauksessa hyvä, että haimme kunnon lastin ruokaa. Minulle yritti jo Levillä yöllä pukata kuumetta, mutta se meni ohi. Kunhan pääsimme sunnuntaihin, kuume valtasi minut (ja tällä kuumeella en tarkoita sitä toista pitempiaikaista kuumetta, joka myös iski Levillä... Siitä vähän myöhemmin).

Olen siis sunnuntaista asti suurinpiirtein maannut peiton alla 20 h vuorokaudesta. Eilen mun oli sitten lähteä kaupunkiin, sillä ma - ke sain olla omalla ilmoituksella pois töistä, mutta eilen oli pakko hakea lääkärintodistus. Kuumetta on ollut koko ajan 37,5 - 38,7 astetta, yskä, kurkku kipeänä puhuessa ja yskiessä, ei muuta. Eli todennäköisesti tämä on sama tauti, mikä piti esikoista kotona koko viikon ennen hiihtolomaa, eli A-virus. Eilinen päiväkin meni vähän vetelästi, mutta tänään alkaa näyttää siltä, että elämä voittaa. Saa nähdä tuleeko tämä tauti muillekin taloutemme jäsenille?

Kuten arvata saattaa, en ole käsitöitäkään tehnyt yhtään. Enkä niitä kyllä valitettavasti saisi muutenkaan tehdä olkapääni takia. Soitin tänään ja varmistin, lähete on mennyt kirran polille. Nyt sitten vain odotellaan ja ollaan rasittamatta kättä kovin paljoa. Se on muuten todella vaikeaa (siis olla irti käsitöistä). Eilen illalla sitten kuitenkin sen verran koskin käsitöihin, että kävin lävitse kaikki muliinilangat, joita minulla on. Sen olen aikonut tehdä jo aikoja sitten... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jouduin myös selvittelemään tässä yhtä ikävämpää juttua. Lastemme serkulla on todettu alkuvuodesta leukemia. Nyt sitten tuli viestiä, että joskos voisimme mahdollisesti liittyä luuydinrekisteriin. Aloin selvitellä asiaa... Asiallinen henkilö Veripalvelussa kertoi minulle miten tämä tapahtuu ja tiettyjä asioita, jotka rajoittavat luovutusta. Se oli yllätys, että vain lapsen sisarukset ja vanhemmat kuuluvat siihen ns. lähipiiriin, joilta voi löytyä sopiva luuydin. Muut sukulaiset sitten kuuluvat kastiin "suomalaiset", eli heidän luuytimensä voi sopia yhtä hyvin kuin kenen tahansa muun suomalaisen. Olin aina kuvitellut, että tuohon lähisukuun lasketaan myös sedät, tädit, isovanhemmat ja ehkä serkutkin, mutta ei. Sitten tämä nainen kertoi myös, että ikäraja, jolloin voi rekisteriin liittyä on 18 - 40 vuotta. Ok, ei se mitään. Soitin Siipan siskolle ja kerroin hänelle, mitä sain selville. Sisko tuumaa: "No, emmehän me sitten kelpaa."  ???? Enhän minä muistanut, että mekin olemme vanhentuneet ja käyneet tähän yli-ikäisiksi... No, minä kelpaan vielä hetken aikaa ja mietinkin nyt, että voisin kyllä käydä ilmoittautumassa rekisteriin. Sillä pienellä lahjoituksella voi kuitenkin oikeasti pelastaa jonkun toisen hengen.

Niin, lupasin kertoa siitä toisesta kuumeesta. Meille iski (lue minulle) mökkikuume! Olemme kyllä jo pitkään etsineet mökkitonttia, mutta kun emme oikein tiedä kumman haluamme: järvenrantamökin vai tunturimökin? Auttakaa ja kertokaa mielipiteenne/kokemuksenne sekä + ja - molemmista vaihtoehdoista????