Kuopus on kuumeessa ja minä jäin täksi päiväksi kotiin hänta hoitamaan, joten käytetäänpäs tilaisuutta hyväksi ja kerrotaan vähän kuulumisia.

Mistäs alkaisi? Ok, aloitetaan joulukuun puolesta välistä.

Lähdimme siis 15. joulukuuta Helsingistä lentäen kohti Teneriffan saarta. Siellä vietimme sitten kaksi viikkoa, eli joulu meni siellä huomaamatta. Kotiin palasimme sitten uuden vuoden aaton aattona.

Kaksi viikkoisen kulutimme Los Gigantesissa. Tämä tarkoittaa "jättiläisiä" ja käsittääkseni ylläolevassa kuvassa näkyvät kallioseinämät ovat ne kyseiset jättiläiset. Nämä seinämät nousevat merestä lähes 600 metrin korkeuteen.

Kanarian saarilla olimme ensimmäistä kertaa . Aurinkoa ja lämpöä siellä riitti. Lämpöä oli noin + 20 - + 25 astetta ja se on ihan tarpeeksi meille. Siippa sai itselleen auringonpistoksen jouluaattona. Ja tapaninpäivänä hän sitten ilmeisesti sairasti lievän ruokamyrkytyksen. Muuten olimme terveinä koko matkan.

Hotellihuone oli ihan siisti, siinä oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiönurkkaus ja wc-suihkuhuone. Hyvin mahtui. Tosin lapset eivät ehkä olleet ihan samaa mieltä. He valloittivat toisen makuuhuoneen ja kyllähän se oli vähän kätinää välissä. Ovat tottuneet siihen, että heillä kotona on olemassa se oma huone ja oma rauha, silloin kun sitä omaa rauhaa kaipaa. Lomalla sitä omaa rauhaa ei ollut kenelläkään. Mutta ilman suurempia kähinöitä kaikki meni. Mutta, nyt kotona... Arvatkaapas? Tytöt eivät ole vielä toisilleen hermostuneet kertaakaan. Jotain hyötyä oli siitä, kun he jakoivat yhteisen huoneen. Nyt osataan taas arvostaa kotia ja omaa rauhaa! Ihanaa, kunhan jatkuisi pitkääääään.

Alla näkymää uima-altaille huoneestamme.

Ensimmäisellä viikolla meillä oli auto vuokralla 3 vrk. Kiersimme lähes koko saaren ympäri. Ensimmäisenä päivänä kävimme Puerto de la Cruzissa ja sieltä ajelimme takaisin sisämaan kautta, eli poikkesimme katsomassa saaren tulivuorta El Teideä. Teiden huippu on noin 3700 metrin korkeudessä. Me emme menneet huipulle, kävimme noin 2000 metrin korkeudessa. Tänä vuonna Teiden huippua ei peittänyt lumi. Lieneekö sielläkin vuodenajat sekaisin, kuten meillä? Maisemat lähestyttäessä Teideä ja sieltä poistuttaessa olivat ihmeelliset. Siellä oli monenlaista maisemaa, väritystä. Paikoitellen näytti siltä, kuin olisimme olleet kuussa.

Toisena päivänä sitten lähdimme moottoritietä pitkin kiertämään saarta. Ajoimme sitten saaren lähes ympäri ja kävimme Santa Cruzista vähän eteenpäin. Upeita maisemia ja näköaloja. Saari ei ole mikään iso kooltaan, mutta autolla liikkumiseen pitää varata enemmän aikaa kuin täällä kotisuomessa. Kartalla näyttää, että eihän ole pitkä matka, mutta kun välillä noustaan korkeuksiin, niin aikaa tuhraantuu.

Kolmantena päivänä teimme vain pieniä paikallisia ajeluita. Loman aikana kävelimme paljon. Kerran jouduimme ottamaan taksin takaisin hotellille, kun pienin väsähti. Yleensä aina kun olemme reissussa olleet, olemme kävelleet noin 10 - 15 km päivässä. Los Gigantesin huono puoli oli se, että se oli pieni kaupunki. Asukkaita vain noin 10000 + saman verran turisteja. Kaupunki oli noin 4 - 5 kilometriä pitkä ja leveyttä ei juuri minkään vertaa, joten kävelemistä ei ollut paljoa. Manner-Espanjassa pidimme siitä, että siellä oli ne ihanat rantakadut, joilla oli mittaa varmaankin kymmeniä kilometreja. Niitä oli ihana kävellä.

Kävimme myös yhdellä järjestetyllä retkellä. Kävimme Atlantilla purjeveneellä (tosin moottoreilla liikuttiin) katsomassa valaita ja delfiinejä. Delfiinejä nähtiin ja olihan ne ihania. 

Alla oleva kuva Santa Cruzin yläpuolelta uimarannalle.

Joulusta siellä ei tiennyt mitään. Lahjat odottivat lapsia kotona, kun tulimme takaisin. Joulupukki oli jotenkin selvittänyt tiensä meille sisälle. Matka oli mukava ja rentouttava. Lapsetkin viihtyivät hyvin,  kuopuksella meinasi tulla ikävä kotiin. Hän alkoi toisella viikolla illoilla nukkumaan mennessä kertomaan, että; "haluan kotiin, mulla on ikävä sinne". Aamulla hän tuumasi; "En halua kotiin, täällä on mukavaa". Kotiin tultuamme yritimme kysyä lapsilta, mihin mennään seuraavaksi? Ei tullut vastausta. Sovimmekin, että seuraava reissu on sitten äidin ja isin reissu. (saa nähdä kuinka käy?)

Ehkäpä ensi keväänä tai syksynä otamme pidennetyn viikonlopun ja lennon jonnekin. Tai sitten viikon loma. Pidemmäksi aikaa emme raski lapsia jättää kotiin. Ja onhan se lastenkin mukava nähdä muutakin kuin tämä kotikylä.

Summa summarum: Oli ihana olla reissussa, olisin voinut olla pidempäänkin siellä. Mutta oli aivan ihana tulla kotiinkin. Eli on hyvä käydä joskus pois kotoa, niin osaa arvostaa sitä mitä pitää itsestään selvyytenä.

Auringonlaskua merelle:

Tähän onkin sitten hyvä lopettaa tällä kerralla.